Kevään korvalla

Perjantai 11.5.2012 klo 9:08 - Meiju

Kävin tänään tervehtimässä ystävääni. Tasaisesti olen kerta viikkoon käynyt kyläilemässä, pikkuhiljaa loppuviikon päiville ovat tapaamiset tulleet aina sovittua.

Jo aamusella linja-autopysäkille kävellessäni taivaalta ripsutteli vettä niskaan. Mielessäni oli koko ajan edesmenneen isotätini kirjoittama pakina, josta hämärästi muistin vain säähän sopivan pätkän: Kevähiin sale.

Kerroin ystävälleni, että isotätini kirjoitti muisteloita Valkealasta ja osa niistä oli vanhalla Valkealan murteella kirjoitettu. Siitä puhe kulkikin monenlaisiin murteisiin ja niiden maukkaaseen kirjoon. Mainitsin ystävälleni nämä kaksi sanaa: Kevähiin sale, ja häntä nauratti. Ei täällä Tampereella tuollaista murretta puhuta.

Erityisen iloinen oli tämän päivän tapaaminen; selailimme yhdessä lehtiä ja bongailimme kuvista kauniita vanhoja tavaroita, joista molemmat kovasti pidämme. Puhuttiin pesukannuista ja komuuteista ja kaikista kivoista vanhan ajan esineistä.

Kotiin tultuani en päässyt eroon mietteistä keväisen sateen osalta, joten soitin äidille ja kysyin muistaako hän kyseisen pakinan. Muistihan äiti ja lähetti pakinan minulle sähköpostilla. Päätin, että pätkä pakinasta olisi kiva jakaa teidän Mummon kammarilaisten kanssa. Tässä siis pieni lainaus valkealaisen isotätini Ilmi Luomajoen teoksesta Muistojen kätköistä ja pakinasta "Kevähiin sale"

"Tänäh sato lääräs ihlan aamust astikka. Voi ihmehelliist sen vaikutust. Puun lehlet, oraht ja pihanurmikiin pirken ihlan silmis. Jos tän jälest remahtais auringon paiste ja lämpösest, niin kyl ois hyvä kesän alku."

Hyvää alkanutta kevättä teille kaikille!