Kukkaloistoa askartelutalkoissa!

Maanantai 20.5.2013 klo 10:10 - Maija ja Paula

Kesäkukka Kangastus on askartelijoiden kevään viimeinen projekti, mutta saamiemme hämärien valokuvien perusteella syksyllä on odotettavissa Kangastuksen sisarprojekti Heijastus. Kangastus on tehty kankaasta ja takana on hakaneula. Omaksi kukan saat viidellä eurolla Mummon Puodista.

Askartelijat toivottavat Kangastusten myötä lämmintä ja aurinkoista kesää!

Hämärähommia

Vapaaehtoistyön aloittamisesta

Maanantai 13.5.2013 - Paju

Olin hyvin hämmentynyt ja hermostunut seisoessani ensimmäistä kertaa Mummon Kammarin eteisessä. Olin ilmoittautunut vapaaehtoistyöhön ensimmäistä kertaa elämässäni enkä tiennyt mitä odottaa. Tiesin kyllä mitä Mummon Kammari teki (ainakin teoriassa), sillä näiden nettisivuilta oli löytynyt tietoa vapaaehtoistoiminnasta. Tehtäviin kuului muun muassa ulkoiluapuna toimimista, kauppakassien kantoa, lukemista, juttelemista, ei siis mitään vaikeaa tai kauhistuttavaa. Siitä huolimatta jokin pieni osa aivoistani maalaili 'mitä jos' -skenaarioita. Mitä jos vapaaehtoisena olo olisi ahdistavaa ja kiusallista ja kauheaa, mitä jos en pystyisikään tähän? Olin saanut sen käsityksen, että vapaaehtoistyö oli henkisesti rankkaa eikä sopinut kaikille. Olin siis valmistautunut pahimpaan, mutta olin silti kerännyt rohkeutta ja ilmoittautunut. Aioin ainakin yrittää.

Vapaaehtoisille annetaan ennen varsinaista vapaaehtoistyön alkamista kaksi perehdytystä. Näissä perehdytyksissä kerrotaan erilaisista vapaaehtoistyön muodoista ja siitä miten eri tilanteissa tulee menetellä. Vapaaehtoiset voivat valita itselleen sopivan tehtävän omien mieltymystensä ja kykyjensä mukaan. Tehtävää voi vaihtaa jos se ei sovikaan kyseiselle vapaaehtoiselle. Tehtäviä oli monia erilaisia ja huomasin kiinnostuvani useammasta eri vaihtoehdosta. Vapaaehtoisille myös painotettiin monta kertaa, ettei meidän pidä tehdä mitään mitä emme halua ja että vapaaehtoisena pärjää tavallisen ihmisen voimin.

Kuunnellessani perehdytystä aloin tuntea itseni hölmöksi. Olin murehtinut aivan turhaan, tietenkään vapaaehtoistyötä ei tehty hampaat irvessä ja kyyneleitä nieleskellen. Jätin lähes ilmoittautumatta ylivilkkaan mielikuvitukseni takia! Onneksi sain kuitenkin otettua ensimmäisen askeleen ja ilmoittauduttua – sen jälkeen kaikki on sujunut kuin tanssi. Sain hoitaakseni itselleni sopivia tehtäviä ja olen toistaiseksi oikeasti nauttinut vapaaehtoisena toimimisesta.

Kaikille niille, jotka harkitsevat vapaaehtoiseksi ryhtymistä mutta epäröivät: Vapaaehtoistyö ei ole vaikeaa tai vaadi yli-inhimillisiä kykyjä. Vaikein osa on kerätä rohkeutta aloittaa.

Toukokuu ja äitienpäivä

Maanantai 6.5.2013 - Raija Kukkonen

Terveisiä jälleen Kangasalta! Tänään kirjoitan ajankohtaista asiaa, koska muisteluni vapaaehtoistapahtumista ovat jo tainneet tulla kerrottua Mummon Kammarin Blogissa.

Nyt haluan kirjoittaa ajatuksia siitä, miten hyvältä tuntuu, jos lapset muistavat vaikka vain puhelimitse äitienpäivänä äitejä ja mummeja. Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut viettää jo monen monta äitienpäivää lasteni ja lastenlasteni kanssa. Aina eivät kaikki ole päässeet yhteisiin hetkiin, koska elämä on niin monimuotoista ja perheissä on omat tapansa viettää juhlapäivää. Puhelin on kuitenkin välittänyt tervehdykset silloinkin. 

Muistelen nyt sitä, kun itse olen ollut lapsi ja oma äitini oli päivänsankarina perheessämme. Illalla vannotimme isää herättämään meidät sisarukset keittämään isän kanssa aamupuuro ja kahvi Rakkaalle Äidillemme. Sinivuokot olivat useasti auenneena; lähellä metsäpolun vieressä ne kävimme poimimassa ja ojensimme rakkaudella äidillemme. Meillä ei ollut kenelläkään laulunääntä, joten laulaa emme halunneet.

Ollessani kuusivuotias olin oppinut juuri lukemaan tikkukirjaimilla kirjoitettua tekstiä. Luin monta kertaa äidilleni äitienpäiviksi oppimani äitienpäivärunon. Pienen maalaiskylän opettajan rouva oli huomioinut lukuhaluni. Hän oli kirjoittanut minulle isoilla kirjaimilla runon, jonka tekijää en enää muista. Menin rakennuksen katolle nojaaville tikkaille opettelemaan sen ulkoa. Ja aurinko paistoi!

Muistan vieläkin runon alkusanat, jotka nyt kirjoitan tähän onnitteluksi kaikille äideille ja mummoille:
ÄITI ARMAS MONTA YÖTÄ VALVONUT OOT TÄHTENI
UUPUMATTA TEIT SÄ TYÖTÄ MUA VAALIESSASI....
 
Ps. Sain lausua koko runon koulun äitienpäiväjuhlissa. Sieltä kaukaa vuosien takaa on lämpimät muistot. Pieni kyläkoulu, ihana opettajapariskunta ja koulun keittäjä, kuuromykkä Anna-täti. Maaseudun kodin ja koulun äitienpäivämuisto tuokoon tänään terveiseni. Opin heiltä kaikilta elämälleni pohjan ja polun, lisäksi muistan vielä käsin kuurojen aakkoset, jotka sain pyytäessäni opiskella.

Hyvää Toukokuuta ja kevättä kaikille lukijoille!

Muisteltaisko me mummit ja vaarit elämämme muistoja vapaaehtoismuistojen ja tapahtumien lisäksi?

Kevät

Tiistai 9.4.2013 klo 9:31 - Raija Kukkonen

Kevätpäivä jälleen saavu
ilahduta ihmisiä
Elämäämme anna lämpö
kesä kaunis voimaksemme.

Kevähällä linnun laulun
kuullessa saa ilonkin
kevään riemut rintahankin

Otan linnuista opiksi
elämäänkin ohjeen löydän
Ilo kantaa kevyemmin
vireyttä voimaa löydän.

Tästä kertoilen Sinulle
lukijalle samaa toivon.

Kevään linnut lauluinensa
pesäpaikan etsinnässä
parin löytävät paremmin
saaden poikaset pesähän
jatkamahan tulevia
elon suuren oivallusta
Luojan suoden suojelusta.

Kevät-terveisin Raija

Kevätkoru Mummon Puodista

Maanantai 18.3.2013 klo 12:44 - Maija

Tiistaina pääsimme sukeltamaan helmien maailmaan. Helmiä on tullut paljon lahjoituksina erilaisia. Paula oli saanut hienon idean tehdä helmistä vieterirannekoruja.



Rannekoruja on kaiken värisiä ja tyylisiä, joten omaan kevätilmeeseen varmasti löytyy sopiva piristys. Nämä rannekorut ovat myös siitä mukavia, että sama koko sopii jokaiseen käteen. Metallivieteri mukautuu juuri sopivan kokoiseksi jokaisen ranteeseen. Rannekorun saa omaksi kuudella eurolla.

Pari edellistä kertaa on tehty Nappiukkoja, joten niitäkin löytyy taas Mummon Puodista runsain mitoin.

Rutiini

Tiistai 26.2.2013 klo 9:27 - Susanna

On kulunut kohta kymmenen kuukautta siitä, kun aloitin vapaaehtoistyön. Koko tämän ajan olen vieraillut viikoittain saman ihmisen luona. Alunperin tarkoitukseni oli toimia ulkoiluavustajana vain kesäkuukaudet. Kun syksy saapui, jatko tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Vaikka aamuluennon jälkeen oli hyvin aikaa vierailulle, oli uuden rytmin omaksuminen alkuun hankalaa. Kandintyö ja muut opiskelukiireet painoivat päälle, ja toisinaan mietin, kuinka ihanaa olisi vain mennä suoraan kotiin päiväunille. Kuukaudet kuluivat, ja jossain kohtaa käynneistä tuli kiinteä osa viikkoa. Enää en miettinyt, mitä kaikkea muuta voisin tällä ajalla tehdä, vaan totesin, että juuri näinhän sen pitääkin mennä.

Tapaamisiin on mahtunut monenlaisia hetkiä: munkkikahvit näkötornilla, lukuisia reissuja Kauppahalliin, käyntejä hautasmaalla, pihakeinussa oleskelua, käytännön asioiden hoitoa, ostosretkiä. Toisinaan kunnon tai kelin vuoksi taksikyyti on jäänyt tilaamatta, ja ohjelmassa on vain kaupassakäynti, kukkienkastelu ja kahvittelu. Moni vanhus ei kykene laittamaan itse ruokaa, ja elää varsin einespainotteisesti - niin on myös avustamani ihmisen laita. Syksyllä ehdotin sadepäiväksi leivontatuokiota, ja olenkin pyöräyttänyt pitkään käyttämättömänä olleessa uunissa suolaista sekä makeaa piirakkaa.

Vierailujen parasta antia on huomata helpottavansa toisen arkea. Samalla on kiehtovaa oppia tuntemaan entuudestaan vierasta ihmistä. Nykyään osaan ehdotella ostoslistalle täydennystä vanhuksen mieltymysten perusteella, sekä tiedän, mikä on tämän suosikki kahvileipää. Muutama viikko sitten hämmästyin, kuinka luontevaa oli oma-alotteisesti ryhtyä kahvintekoon keittiössä, jossa ei vielä vuosi sitten ollut edes käynyt. Puheenaiheita ei enää tarvitse miettiä sen kummemmin, kun toisen kiinnostuksenkohteista ja elämästä on nyt paremmin perillä. Siinä missä alkusyksystä murehdin kiireitä, nykyään ei haittaa, vaikka taksilinjat olisivat solmussa ja vierailu venähtäisi yli tunnilla. Viikottaisista vierailuista on tullut osa arkirutiiniani.

Kortteja, kortteja, kortteja...

Keskiviikko 20.2.2013 klo 9:17 - Maija

Niitä olemme koko tämän vuoden tehneet. Nyt on valikoima parhaimmillaan erilaisia kortteja koko alkuvuoden tarpeisiin. On myös kortteja ilman tekstejä, joten käyvät moneen tarkoitukseen.



Tekemämme kortit ovat hempeän keväisiä, tässä kuvassa muutamia tekeleitä. Pääsiäiskortteja löytyy myös erilaisia. Ensi viikolla taidamme siirtyä toisenlaisiin askarteluihin.

Kortteilu jatkuu?

Maanantai 11.2.2013 klo 13:42 - Maija

Nyt on helmikuu ja jätimme joulun taaksemme ja siirryimme muihin kortteihin. Nyt löytyy onnittelu-, ylioppilas-, syntymäpäivä- ja äitienpäiväkortteja jne. Alla kuva aikaansaannoksistamme. Kortit maksavat 3€ kappale, mukana on kirjekuori. Kortit ovat myynnissä Mummon Puodissa.

Tämä Mummon Kammarilla askarteleminen on kyllä niin mukavaa puuhaa! Saa askarrella ja väkertää hyvässä seurassa, ja välillä nauraa mahansa kipeäksi. Parasta on kuitenkin se, että askarteluiden tuotto menee vanhusten hyväksi!

Vain elämää

Perjantai 1.2.2013 - Sanna

Jouduin pitämään pienen tauon vapaaehtoistyössä viime vuoden lopulla, koska omien opintojen päättäminen otti niin koville. Nyt aloitin taas käynnit sillä samalla sairaalosastolla kuin viime vuonnakin. On ollut tosi mukavaa; olen tavannut mahtavia ihmisiä.

Keskustelut vanhusten kanssa ajautuvat usein terveyskysymyksiin. Yritän itse olla hienovarainen – en koskaan utele – toisen terveystilanteesta, mutta kuuntelen kyllä.

Kuka on loukannut kaatuessa lonkkansa, käynyt läpi syövän, kärsii sydänongelmista, sairastaa diabetesta tai keuhkoahtaumaa. Ken on sairastanut jotakin jo vuosikymmeniä.  Kuka ollut aina terve ja sitten yllättäen sairastunut useaan vakavaan sairauteen.

Olen pohdiskellut sitä, kuinka monenlaisia tapoja ihmisillä on suhtautua sairauteen. Yhdet tuntuvat ottavan luottavaisin mielin vastaan kaiken, mitä tulossa on. Toiset purnaavat kohtaloaan. Kolmannet ovat hyvin surullisia.

Sairastaminen on periaatteessa vain elämää – melko todennäköisesti joudumme kukin henkilökohtaisesti kohtaamaan sen.  Siitä huolimatta se on iso asia, tavallisen arkielämän pysähdyskohta, jossa pohditaan, mihin suuntaan jatketaan ja miksi.

Terveisiä Kangasalta

Maanantai 28.1.2013 - Raija Kukkonen

Kangasalan seurakunnan kahvilatoiminta on alkanut uudella tavalla auttaa meitä kangasalalaisia. Meilläkin kokoontuu nyt lisää erilaisia ryhmiä yhteisten harrastusten pariin. Tämän vuoksi kiitänkin Mummon Kammaria, joka on ollut esimerkillinen edelläkävijä näyttämässä elämäntapaa, jota on hyvä edistää.

Kangasalla on ollut aikaisemmin lähetystyön kahvila ja siellä on lähetyspiiri toiminut hyvin. Nyt kuitenkin mahdollisuuksia on laajennettu. Olemme saaneet oman vakinaisen kahvilanpitäjän. On ilo huomata, miten me hitaat Hämeen ihmisetkin uskaltaudumme tuomaan omia ideoitamme toiminnan laajentamiseksi. Tähän meitä on tukemassa yhdyshenkilömme Pia Lehtikuusi. Pia kävi tutustumassa Mummon Kammarin toimintaan joulumyyjäisissä ja hän ihastui kaikkeen näkemäänsä ja kuulemaansa. Uusi kerhomme kokoontuu seuraavan kerran 30. tammikuuta virkaten pikkuenkeleitä. "Enkeleitä vierellesi" on uuden ryhmämme tunnusnimike.

Ollessani eilen kahvilassamme istui vieressäni uusi tuttavuus. Jutellessamme totesimme olevamme molemmat Mummon Kammarin vapaaehtoistyöntekijöitä. Näin tuntui kotoiselta toimintamme aloittaa.

Halusin kertoa tästä, koska ajattelin, että hyvät asiat saa laittaa kierrätykseen. Eikö totta?

Hyvää vuoden alkua! 

Tiistaituotoksia askartelutalkoista

Torstai 24.1.2013 klo 9:56 - Maija

Vuosi on jo vaihtunut, mutta askartelutalkoissa eletään edelleen joulua. Tammikuu on mitä parhainta aikaa tehdä tämän uuden vuoden joulukortit valmiiksi, kun edellinen joulu on vielä hyvässä muistissa. Olemme siis ahkeroineet kuin tontut ja saaneet aikaan ison kasan kortteja.

Tässä on pieni pilkahdus tuotoksiimme. Nämä kortit tulevat siis myyntiin joulun alla.

Torstaina 10.1.2013

Tiistai 22.1.2013 - Kyläpaikan päiväkirjasta

Pitkän pimeän jälkeen valon voittaminen alkaa tavoitella myös mielissä, kun jälleen saimme olla yhdessä. Mainio luento Leila Vuorisen toimesta onnellisuudesta. Ei onnea tarvitse olla alituiseen - eihän sitäkään kukaan kestäisi.

Väkeä kaikissa tilaisuuksissa yllättävänkin paljon. Torstaitiimi entisin voimin koossa.

Liisa

Maanantaina 7.1.2013 Kyläpaikassa

Torstai 10.1.2013 - Kyläpaikan päiväkirjasta

Vuosi on vaihtunut - peittoväki aloitti taas virkeänä iloiten tapaamisesta "pitkän" joululoman jälkeen! Toivotaan hyvää vuotta meille kaikille!

Unkarilaisia vieraita kävi tutustumassa toimintaamme. Olivat Kalevan seurakunnan 60-vuotisjuhlissa Unkarin ystävyysseurakunnasta.

Lauloimme yhdessä - olivat tyytyväisiä näkemäänsä. Meitä oli koolla tänään lähes 60, tavanomainen määrä.

Aune, Risto ja Marja

Joulun alla

Keskiviikko 19.12.2012 - Meiju

Pääsin joulukiireiden alta vihdoin viimein livahtamaan ystäväni luokse rupattelutuokioon. Ikkunoista loistavat kyntteliköt toivottivat minut tervetulleeksi lämpimästä halauksesta puhumattakaan. 

Oli ehtinyt kulua useampi viikko siitä, kun olimme toisiamme nähneet. Edellisellä viikolla kuitenkin soitin ystävälleni ja kävimme läpi linnanjuhlien pukuloistoa. Nyt tavatessamme pystyimme juttelemaan taas muista asioista. Näin vajaan vuoden tuttavuuden jälkeen huomaan, että tunnemme toisemme jo melko hyvin. Parhaiten sen huomaa siitä, että on yhä helpompaa puhua vaikkapa vaikeistakin asioista, joista ei vieraamman kanssa tulisi höpöteltyä.

Olin nyt pitkän tauon jälkeen ottanut mukaan myös käsitöitäni, joita levitin pöydälle näytille. Ostin nimittäin viikolla itselleni kassillisen lankaa, ja ystäväni epäili, jaksoinko kantaa kassin edes kotiovelle asti. Kerroin hänelle nimittäin aiemmin matonkudehankinnoistani, jolloin kauppareissun jälkeen jouduin ottamaan kottikärryt avuksi saadakseni kaikki kuteet autolta sisään kotiin. Ystävääni nauratti tapaus kovin, ja niin varmasti naapureitakin, jos sattuivat silloin ikkunoidensa ääressä olemaan. 

Joimme teetä ja söimme joulutorttuja. Meille on nimittäin tullut tavaksi juoda haudutettua teetä hienosta posliinisesta kukkasin koristellusta teekannusta. Tapa lähti alkujaan siitä, kun ystävälläni ei kerran ollutkaan teepusseja, mutta kaapista löytyi pussillinen teetä ja teesihtipallo. Ystäväni ehdotti, että voitaisiin ottaa lasivitriinissä seisova teekannu käyttöön, kun sitä ei kovin usein oltu muuten käytetty. Nyt on siis teekannulla virallinen rooli meidän tapaamisissamme tuomassa arkeen ripauksen luksusta.

Näihin lauselmiin päätän kirjoitukseni tältä erää ja toivon teille kaikille rauhallista joulun aikaa ja taikaa!

Joulun odotusta

Maanantai 17.12.2012 - Raija Kukkonen

Joka vuosi joulu
valon tänne saa
pimeyden voittaa
rauhaa julistaa

Sydämessä elää
lämpö läheisiin
kauemmaksi rientää
maihin kaukaisiin

Kodin joulut
joulut lapsuuden
mieleen yhä saapuu
niitä muistelen

Kaikille näin toivoo
joulun rauhaisan
sydämihin valon
hiljaa saapuvan

Hyvää ja rauhallista Joulunaikaa,
Raija Kukkonen

Joulumielellä myyjäisissä

Maanantai 3.12.2012 - Raija Kukkonen

Elän tässä hetkessä. Sydämeni on täynnä lämpimiä ajatuksia. Tulin muutama tunti sitten Mummon Kammarin myyjäisistä.
      
Kokemukseni alkoi käynnilläni toisesta kerroksesta. Siellä soi kaunis joulumusiikki ja yllättäen vohvelin paiston tuoksu välitti kodikasta tunnelmaa. Olin saanut mukaani ystävän, hän oli ensi kertaa tutustumassa Mummon Kammarin tiloihin ja vapaaehtoisten toimintaan.

Yläkerrassa oli toimistohuoneiden lisäksi olohuone, joka oli saatu viihtyisäksi jakamalla eri toiminnot. Kirjasto oli nurkkaseinällä ja siinä vieressä viihtyisä lukunurkkaus. Koronapelipöytä oli saatu myös omaan tilaansa ja pöytäkalustojen lisäksi oli peränurkkauksessa Nettinurkka. Siellä minäkin olen käynyt hakemassa lisäneuvoja useasti. Tämä tekniikka kun ei ole näin ikääntyvän vahvoja puolia.

Seuraavaksi siirryimme alakerrokseen Joulumyyjäisiin. Eteisessä ja rapussa oli jonottamassa suuri joukko sisään pyrkijöitä. Sisään päästyämme lähdimme kierrokselle.

Oli ihana esitellä Mummon Kammaria ja samalla kertoilla mitä kaikkea mahdollisuuksia se oli antanut myös minulle näiden vuosien vapaaehtoistyössä.

Ihana rauhallinen pikkuhuone, vanhanaikainen oikea mummonkammari oli ainoa rauhallinen paikka hetki jutustella. Huone on se oikea sydän talossa. Kuinka pienestä alusta hyvät asiat voivat saada alkunsa.

Sitten alkoi meidän shoppailu ja parempaa joululahjojen ostopaikkaa en tiedä. Olimme ihastuneita näkemäämme ja löytöihimme. Tämän jälkeen hyvät vohvelikahvit maistuivat ja jutustelua tuttujen ja tuntemattomien kanssa sujui kotoisasti.

Tämä on tämän päivän muistelu joulumielellä.
Rauhallista Joulun odotusta ja kiitos teille, jotka olitte saaneet aikaiseksi tämän kaiken näkemämme ja kokemamme.

Adventtimyyjäiset lähestyvät...

Keskiviikko 28.11.2012 - Maija

Adventtimyyjäiset ovat perjantaina 30.11. klo 11-14 ja askartelutalkoissa ollaan oltu ahkeria. Itse en ole päässyt muutamaan viikkoon askartelemaan, mutta tiistaina kävin kurkistamassa mitä myyjäisiin on saatu aikaiseksi. Tässäpä pilkahdus perjantain myyjäistarjontaan.

Enkeleitä on tällä kertaa tehty kuusen koristeiksi.

Näitä löytyy kuparin sekä hopean värisinä, kristallisydämillä sekä ilman. Enkelin hinta on 2,50 €, kristallin kanssa 3,00 €.

Ahkerat askartelijat ovat valaneet myös punaisia ja valkoisia kynttilöitä.

Kynttilät ovat päältä kukan muotoisia, aivan kuin kukka Mummon Kammarin kyltissäkin. Kynttilän saa omaksi 3 eurolla.

Kammarin joulukuusen koristukseksi on syntynyt erilaisia joulupalloja kierrätysperiaatteella.

Ensimmäiset on tehty vanhojen kirjojen sivuista ja toiset vanhoista kovetetuista pitsiliinoista.

Kuusenkoristeita saa myös ostaa muutamalla eurolla omaa kuusta koristamaan.

Nähdään perjantaina Kammarilla myyjäisissä!

Terveisiä askartelutalkoista

Perjantai 9.11.2012 - Maija

Aloittelen kirjoittamaan blogitekstejä Mummon Kammarin tiistaisista askartelutalkoista. Tarkoituksena on esitellä talkoiden tuotoksia Mummon Puodin lisäksi myös täällä Kammarin kotisivuilla.

Joulu on tulossa vauhdilla ja Mummon Kammarin perinteiset adventtimyyjäiset ovat jo lähellä eli 30.11.2012. Nyt lähiaikoina olemme siis askarrelleet myyjäisiin ja Puotiin kaikenlaista kaunista ja mielenkiintoista joulu mielessämme.

Pari viikkoa sitten valmistuivat Kristallienkelit, jotka on tehty oikeista kristallihelmistä. Kristallienkeleitä on neljällä erilaisilla siivillä, joista voi valita mieluisimman. Kristalleja on myös kahta kokoa. Kristallienkelin hinta on 5 €. Lisäksi oman enkelin saa omaan tarkoitukseen sopivaksi muokattuna: lukko +1 €, hopeiset korvakorukoukut +2 €, teräksiset korvakorukoukut +1 € tai kännykkäriipus +1 €.

Tällä viikolla saimme valmiiksi adventtikalenteriprojektin. Adventtikalenterin pääosassa ovat pienet villasukat, jotka ovat Irma Lepistön ja Elina Hollon kutomat. Sukkiin voi laittaa mieleisiään yllätyksiä, eikä tämä ole kertakäyttökalenteri. Adventtikalenterin lähtöhinta on 40 €. Jos mielit kalenteria omaksesi, niin Kammarissa otetaan tarjouksia vastaan.

Teimme myös kuusia vanhoista kirjoista Kammariin joulutunnelmaa tuomaan. Liimaamista riitti, mutta hauskoja koristeita saimme aikaan.

-Maija

Mitä ovatkaan vanhuuden voimavarat?

Perjantai 26.10.2012 klo 11:48 - Mukana olleena vuosimallia 1945

Mitä ovatkaan vanhuuden voimavarat, kysyttiin Leila Vuorisen toimesta 11.10.2012.

Ennen kaikki viisaus oli vanhuksilta lähtöisin: Tosin maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa vanhat asuivat saman katon alla lastensa perheissä. Toisin on tänään, sillä hiljainen tieto on kadonnut. Enää ei kerrota lapsenlapsille piilotajunnan ja tietoisuuden rajamailla uneen ohjaillessa satuja, vaan niiden tilalle ovat tulleet teknisen aikakauden ihmeet.

Terveen vanhenemisen ensimmäinen perusta on vanhenemisen myöntäminen, ulkokuorensa rapistuminen, hidastuminen, kaikkinainen kuluminen, vaikka sielu pysyykin nuorena. Tietenkin vaikuttavin tekijä on terveys, fyysiset voimavarat. Sosiaalinen ikä näkyy suhtautumisessa muihin ihmisiin. On lähdettävä liikkeelle, sillä pelkkä kotonaolo syö voimavaroja huomaamatta.

Suurten ikäluokkien vuosina syntyneenä usein ajattelen olevani yhteiskunnan tukko, sillä niin tehokkaasti nykymedia siitä meitä syyllistää. Kulttuurissamme ei arvosteta kypsymistä. Se on kuitenkin paras tie. Kiirekulttuuri tuhoaa monta hyvää asiaa ja esim. eläkeläisen kiire: onko se pakenemista jostakin? - Kunpa eläisimme vain tämän päivän, kun huomisesta emme mitään tiedä. Mikään elämänmuutos ei tapahdu avainta kääntämällä, joskin meitä nuorempi sukupolvi elää kovin hektistä aikaa ja lapset syntyvät tietokone sylissä.

Paljon hyviä ajatuksia herätti luento äskettäin eläkkeelle jääneille ja meille ikääntyville kaikille.

Tutustumassa viestintään ja mediaan

Keskiviikko 10.10.2012 klo 14:52 - Hanna

Kuukauden ajan käymälläni avoimen yliopiston kurssilla tutustuttiin viestinnän keskeisiin käsitteisiin. Käsitteiden avulla pyrittiin lisäämään ymmärrystä erilaisista mediaesityksistä ja nykyistä yhteiskunnasta.

Kotisivujen toimittamisen kannalta tuntui olennaiselta saada uusia näkökulmia siihen, miten mediatodellisuutta rakennetaan ja vastaanotetaan. Valtaprosessit toimivat myös aivan tavallisten mediaesitysten tuotannossa, jakelussa ja kulutuksessa. Vastuullisella viestijällä on edes aavistus siitä, mitä on tekemässä.

Lue lisää »