Mikä on ystävän paras ominaisuus

Maanantai 9.11.2009 klo 10:45 - Liisa ja vanhus

Mikä on ystävän paras ominaisuus, mietin mielessäni, kun et kuullut ovikellon soittoa, vaikka rimputin sitä useaan kertaan. Kännykkäni muistissa ei ole numeroasi. En voinut tarttua tähän mahdollisuuteen.

Porraskäytävään kuuluu yliteholla oleva radion ääni. Siis sisällä Sinä olet - mutta onko sattunut jotakin...

Kierrän ulkoa talosi keittiön ikkunan alle, josko näkisin sieltä. Alakerran asuntosi mahdollistaa tämän reaktion. Ja sieltähän Sinä katsot hymyilevänä, kuten ennenkin. Tilannetaju ja intensiivinen läsnäolo - siinä se tuli - ystävän ominaisuus.

Sisälle päästyäni teemme aikamatkaa valokuvien äärellä. Niitä on pieni kansio mustavalkoisina. 90-vuotta sitten otetutkin säilyneet hyvin. Kaikissa vuosiluku ja paikka kauniilla käsialalla kirjoitettuna. Vanhemmat, isovanhemmat, serkut jne. 1854 syntynyt isoisä. Kyllä siitä ajasta on pitkä harppaus teknologian aikoihin, jota tänään elämme. Pöydät ovat täynnä iloistinta, valoistinta, tulostinta, teknologian uljainta kehitystä ja samalla aika on muuttunut ilottomaksi, repiväksi, meluisaksi.

Muistelemme monta tuntia; mitä oli ennen, kuinka on nyt. Kyllä meillä on oikea aivolohko kovassa käytössä tunnemuistin äärellä.

Kotisi on vilkasliikenteisen kadun varrella, jossa vyöryy valtava autojen jono. Ei se häiritse. Me vaellamme muistoissa, joissa liikennettä ei ollut paljoakaan.

Tulen rätinä hellanuunissa saattoi olla se ainoa ääni. Radiokin oli tuntematon äänenantaja silloin "vanhaan, hyvään aikaan".

- Liisa ja vanhus -