Kirjoittaja on saanut uuden mummuystävän!

Maanantai 23.11.2009 klo 9:34 - Nina Uusitalo

Kirjoittaja on saanut uuden mummuystävän! Kammarin ohjaajien kanssa päädyimme kohdallani sairaalaystävän toimeen, kaikki puutteeni ja vahvuuteni huomioon ottaen. Erittäin iloinen olen siitä, että eräs kammarilainen lähti minut sairaalaan henkilökunnalle esittelemään - näin pääsin sujuvasti mukaan uuteen joukkoon.

Olin tietenkin ensimmäisellä tapaamisella täynnä ideoita ja virikkeitä, mitä kaikkea voisin ystävää kaivanneen mummun kanssa tehdä. Ikävä kyllä taisin kuluttaa hänen kaikki voimansa jo tällä luettelolla - ajattelematon minä. Mummu intoutui lenkkeilemään rollaattorinsa kanssa niin rivakalla vauhdilla, että hoitajakin jäi jälkeen ihmettelemään, mitä nyt tapahtuu. Unihan siinä nopeasti yllätti, joten tämä vierailu jäi aika lyhyeksi.

Viikon kuluttua olin jo sen verran viisaampi, että jäin vain istumaan
vanhuksen viereen kaikessa rauhassa. Katselimme televisiota vierekkäin sohvalla istuen, silloin tällöin sanan tai kaksi vaihtaen. Kaksi vanhaa varista... tuli mieleeni siinä nojaillessamme.. Hieman myös epäilin, ettei ystäväni minun läsnäoloani edes huomannut - mutta tämä epäilys tuli selkeästi kumottua seuraavalla käynnilläni. Tällä kertaa ystäväni nukkui tullessani, joten päätin auttaa muita asukkaita kahvihetkessä ja jutella heidän kanssaan. Tästäpä mummuni hermostui kovasti, ei tuollaisia muutoksia saa tehdä! Viimeinen niitti tälle vapaaehtoiselle oli istuminen huonekaverin vuoteen viereen, silloin alkoivat jo kädetkin käydä, hylätyllä mummoreppanalla.

Ehkäpä siis tavallani olen tarpeellinen ystävä, vielä kun opin keskittämään / jakamaan läsnäoloni oikein. Kaiken kaikkiaan tästä jää tunne, että itsekin saan paljon - en vain anna paria tuntia omaa aikaani.

- Nina Uusitalo -