Enkeleitä päällä maan

Torstai 10.12.2009 klo 11:54 - Liisa ja vanhus

Menemme vanhukseni kanssa joulukuun hämärässä kirkontuvan päiväkerhoon. Yhteensä parikymmentä vanhusta asettautuu pöytien ympärille rinkiin istumaan. Vaihdetaan kuulumisia ja joulukortteja. Kerhonvetäjä on kutsunut paikalle puhujaksi nuoren pastorin, joka puhuu satuttavasti erään perheen kohtalosta. Pieni lapsi on palanut autoon, kun on löytänyt auton sisältä sytkärin, eivätkä vanhemmat näe lastansa ennen kuin liekeissä.

Istun vanhukseni lähituntumassa ja huomaan, kuinka hän alkaa vajota tuolillaan ja menee nopeasti tajuttomaksi. En hätäänny, vaan vedämme hänet tuolilla läheiselle sohvalle pitkälleen. Soitamme hätäkeskukseen, josta tulee ambulanssi. Sitä odottaessa istun hänen lähellään ja selkäni peittää näkyvyyden yleisöön.

Ohjelma jatkuu keskeytyksettä. Yleisön joukosta kuuluu sokean vanhuksen ääni: "Oletko sinä kammarin enkeli?" Vastaan, että ehkä. Ei ole hätää, vanhus pääsee hoitoon ja koen voimakkaasti, että oikea enkeli on kanssani.

Ambulanssimiehet tulevat ja vievät hänet, kun ensin tehdään asianmukaiset kyselyt tapahtuneesta. Tiedän, että vanhus on viime aikoina saanut toistuvia tajunnanmenetyskohtauksia, mutta aina selvinnyt.

Tilanteen lauettua ohjaaja ja väki alkavat ihmetellä, miten osasin olla rauhallinen ja vakaa toimien asianmukaisesti. Väärän ihmisen keppi vain matkasi hänen mukanaan sairaalaan, mutta seuraavana päivänä sekin hoitui takaisin oikealle omistajalleen, samoin kuin ystäväni jo matkasi virkeänä takaisin kotiin.

Väkisin tulee mieleeni toivotus, jonka sain muutama vuosi sitten mukaani muuttaessani maailmalle: "Saakoon enkeli tietäsi johtaa halki valon ja pimeän. Mikä tahansa matkalla kohtaa aina sinua kantaa hän".

- Liisa ja vanhus -