Toisiamme varten

Torstai 25.2.2010 klo 11:57 - Liisa ja vanhus

Parin viikon tauon jälkeen tulen luoksesi laukku täynnä murhetta ja menetystä. Olin saattanut isosiskoni haudanlepoon kaukana Lapin kairoilla.

Istut seesteisenä olohuoneen sohvalla lukien aamun lehteä. Katseemme kohtaavat. Ymmärrät sanoittakin tuntemukseni.

Eihän sen näin pitänyt mennä. Sinä iäkäs ihminen lohdutat minua, vaikka tähän saakka tuntemisemme alkumetreiltä olen olevinani Sinun yksinoloosi tuki. Hetken tuumailtuamme päätämme lähteä ulos. Talven kylmyys on hivenen armollisempi, vain -5^o. Kävelemme hiljalleen talvisen maiseman keskellä. Ihastelet puiden lumikuormaa, kirkasta taivasta.

Kirkonmäki on hidasta nousta. Olemukseesi on tullut pitkän sisälläolon jälkeen hitautta. Talutan Sinua kädestä, olet siitä kiitollinen.

Kirkontuvan väki ottaa iloisena vastaan. Tulithan taas pitkästä aikaa. Paikalla on itseoppinut runoniekka, joka lukee omia tekstejään. Nelikymppinen mies, joka kertoo myös kuvaavansa luontoa. Tekstit ovat hyvin lempeitä, läheisiä, konstailemattomia.

Hartaushetken pappi kertoo paaston alkavan.

Sitten syömme tuhdin aterian.

Niin tulimme ravituiksi sanalla ja aterialla.

Erotessamme olet hyvin kiitollinen, kun sain Sinut lähtemään monen tunnin reissulle.

Itse tunnen yhä selvemmin Sinun olevan voimavarani eikä tämän talven kylmyyskään tunnu missään.

Samalla oma alakuloisuuteni alkaa jäädä taaemmas.

Elämässä ei ole mitään mieltä, jollemme ole toisiamme varten.

                                                                                   - Liisa ja vanhus -