Kannustukseksi

Perjantai 3.9.2010 - Raija Kukkonen

Lajittelin varastossa piirustuksiani ja maalauksiani 22 vuoden ajalta jonkinlaiseen järjestykseen. Pyrin samalla selviämään kuvien tuomien muistojen tulvasta.

Päällimmäisenä nousi ajatuksiini: Mistä sain rohkeutta jatkaa? Uskalluksen pitää näyttelyitä? Olinhan pois työelämästä työkyvyttömyyden vuoksi. Vastauksen löysin katsellessani työkirjaani. Ensimmäinen taidenäyttelyni oli vuonna 1992 - Mummon Kammarissa. Sieltä lähti kipinä. Vapaaehtoistyötä voikin tehdä monella tavalla! Kaiken tarkoituksena on auttaa ja tuottaa lähimmäisille hyvää mieltä. Minullakin oli vielä paikkani yhteiskunnassa. Vapaaehtoistyöni oli vain löydyttävä asioista, jotka olivat omaa itseäni.

Lapsena olin harrastanut runonlausuntaa ja piirtämistä, ensimmäiset runoni syntyivät kansakouluaikana. Nyt nuoruuden haaveeni on tullut täytettyä. Olen pitänyt runotuokioita Mummon Kammarissa. Taidenäyttelyjä on ollut jatkossa enemmänkin eri paikoissa. Kerroin tämän siksi, että pienikin kannustus uuteen elämän alkuun saattaa olla se kainalosauva, joka kantaa eteenpäin. Voinkin vilpittömin mielin kertoa - vapaaehtoistyö on antanut enemmän itselleni kuin olisin osannut toivoakaan.

Kannustan tutustumaan erilaisiin mahdollisuuksiin Mummon Kammarin toiminnassa. Jokaiselle löytyy jotakin tehtävää, kunhan kertoo voimavaroistaan ja toiveistaan.