Ensimmäinen tapaaminen

Perjantai 27.1.2012 klo 9:14 - Meiju

Palasin juuri kotiin poskilihakset kipeytyneinä ensimmäisestä tapaamisestani uuden ystäväni luota. Poskilihakset pääsivät kovaan käyttöön, kun tuli hymyiltyä ja naurettuakin aika tavalla uutukaisen tuttavuuteni kanssa. Kerronpa hieman lisää, miten kaikki oikein meni.

Lähdin töiden jälkeen ajelemaan autollani kohti ystäväni kotia. Ajoin hiukan vikaankin pari kertaa, sillä lumi oli peittänyt osan kylttien teksteistä. Lopulta sitten löysin perille, hengähdin pari kertaa syvään ja painoin ovikelloa. Ystäväni avasi minulle oven ja takin riisuttuani istahdimme rupattelemaan. Tiesin entuudestaan ystäväni pitävän kovasti käsitöistä, joten niistä oli hyvä aloittaa, sillä pidän itsekin niiden teosta kovasti. Juttua piisasi kummallakin tasapuolisesti ja matkustelustakin puhuttiin. Kummallakin oli hauskoja matkamuistoja, mitä jakaa. Naurattikin.

Pullakahvit siinä hörpättiin, ja turistiin monenmoista asiaa maan ja taivaan väliltä. Pari tuntia vierähti liki huomaamatta. Kun ulkona alkoi hämärtää, huomasin, että johan tässä täytyy kotia lähteä. Mieltä lämmitti, kun ystäväni kysyi oitis: Koskas tulet sitten seuraavan kerran? Sovittiin, että jo ensi viikolla tulen, kun oli niin mukavaa. Ja toden teolla, mukavaa oli, vaikka jännitin ihan mahdottomasti.

Nyt kun näin jälkikäteen mietin, niin käynti oli juuri sellainen, mitä olin toivonut. Tulimme juttuun ja höpöttelimme yhtä sun toista. Vähän pelkäsin, että tapaaminen olisi jäykkä. Onnekseni osasin rentoutua ja olla oma itseni, jolloin rupattelusta tuli rentoa ja vaivatonta. Ja mikä parasta, tapaamme ensi viikolla uudelleen.