Mummon Kammarin kaunein tyttö?

Share |
22.02.2011

Tunnetteko Milla Makkosen? Ehkä häneen on vaikea tutustua, väistäähän tyttö suoraa katsekontaktia Miina Savolaisen kuuluisan valokuvateoksen ”Maailman ihanin tyttö” kansikuvassa. Milla on itse halunnut tulla kuvatuksi prinsessakruunu päässä syksyisellä suolla. Kuka tahansa karpaloretkeläinen soisi näkevänsä prinsessan istumassa kalpeanharmailla pitkospuilla. Kuvan tunnelma on tiivistynyt hartaudeksi, jolla Milla sormeilee kädessään olevaa lepänkäpyä.

Valokuvaaja ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen esitelmöi työstään ja sen ideasta Tampereen Taidehalli TR1:ssä. Esitys tapahtuu yleisön pyynnöstä aina uudelleen ja uudelleen. Miinaa kuunnellessa ja katsellessa lumoutuu hetkessä. Sanat liukuvat sujuvasti lauseiksi ja muodostavat kukkia… kokonaisia kukkaköynnöksiä, jotka täyttävät kuulijan päästä varpaisiin. Valokuvaajan sanallinen esitys on taideteos, joka läikyttää kyyneleet silmiin. Esityksen pelkistetty aitous ei ole tästä maailmasta, jossa järjestystä ylläpidetään kontrolloimalla ja hallinnoimalla. Esitelmöijä puhuu rohkeasti sydämestä sydämeen vakuuttuneena omasta arvostaan ja tekemänsä työn arvosta. Kuulen ensi kertaa mitään vastaavaa. Ei pönötetä tai kikkailla puolustelemalla olemattomia arvoja.

Savolaisen idea on auttaa kaltoinkohdeltua nuorta tuntemaan itsessään se kauneus, minkä kuvaaja ja taiteilija hänessä näkee. Nuori on liian monessa mielessä uhri, jonka suostuttelu kuvattavaksi on ollut vuosien prosessi. Laitosnuoren identiteetti on olematon tai harhainen, ja sen todellinen olemus on kätkössä jossakin niin syvällä persoonan ytimessä, että sitä ei voi puheella tavoittaa. Nuorista oikeasti välittävä aikuinen on keksinyt metodin lähestyä tämän sisintä kuvan kautta. Kuvan tarkoitus on näyttää kuvattavalle, millainen tämä oikeasti on. Millaisena kuvaaja hänet näkee tai kamera hänet kohtaa. Tytöt eivät aluksi ollenkaan uskoneet, että heistä otettu kuva oli totta. He näkevät nyt itsensä uudessa ja niin häikäisevässä valossa, että sen on pakko olla feikkiä. Kuvan katsominen on pitkä prosessi, jonka myötä katsoja vähin erin voimaantuu ja alkaa nähdä itsensä ja resurssinsa uusin silmin.

Miina Savolainen muistuttaa kuulijoita meidän kansallisesta kasvatusilmastostamme. Miten tasaisuus ja harmaus kuuluvat käytäntöömme niin olemuksessa kuin puheessakin. Liika on helposti liikaa ja epäuskottavaa. Kasvatusperiaatteisiimme kuuluu kohtuullisuus ja laumasta erottumattomuuden ihanne. Kehuminen on kielteistä ja vahingoittavaa. Lasta rakastetaan rankaisemalla. Rakkaus on intiimi ja romantisoitu käsite ja juhlapuheiden koristesanastoa, jonka lausuminen murentaa helposti puhujan uskottavuutta. Kuulijan mieleen tulee ajatella, miten paljon helpompi ihmistä on hallita, kun häntä kieltäydytään kannustamasta yksilöllistymään. Persoonallinen ihminen on helposti kylähullu ja häntä kuvataan negatiivisten ominaisuuksien kautta. Olemme henkisiä menninkäisiä, joille kauneus on vaikea ja ylellinen ilmiö. Kauneus on jotakin, mikä ei kuulu meille.

 Tilaisuudessa vieraillut

Maria Laakkonen

Keväällä 2008 Mummon Kammarilla kokoontui Miina Savolaisen oppien mukaan rakennettu voimauttavan valokuvan ryhmä. Pirkanmaan ammattikorkeakoulun opiskelijat Jenni Arola ja Kaisa Käsmä tutkivat opinnäytetyönään valokuvien mahdollisuuksia voimavarojen tukemisessa. Opiskelijat toteuttivat ohjaajan oppaan "Ikäihmisen voimakuva -menetelmä pienryhmässä", joka on lainattavissa Mummon Kammarilta.

Miina Savolaisen näyttely "Maailman ihanin tyttö" on nähtävillä TR1:ssä vielä tämän viikon ajan.

- Kotisivujen uutistoimitus -

08.06.2017Suveen siirryttiin tietoiskujen ja kulttuurin kera
24.05.2017Mummon Kammari K50 -festareilla
17.05.2017Haastekampanja yhteistyössä Tamk:in, Moro-lehden ja Mummon Kammarin kanssa
09.05.2017Huikea päivä Peräkonttikirppiksellä!
08.05.2017Arvokas vanhuus ARVA:n kunniakirja Maarit Tammistolle
27.04.2017Kuukausi Mummon Kammarilla; kesätyöntekijä Tommi kertoo kokemuksistaan
27.04.2017HelppoAsun lahjoitus Mummon Kammarille
19.04.2017Taiteilija Elina Tuomisen taulut Mummon Kammarilla 3.-27.4.2017
07.04.2017Marjo Kirjavaisen runot ovat rujoja ja kauniita
05.04.2017Vanhuksen kohtaaminen musiikin keinoin

Siirry arkistoon »