Muistiinpanoja Mummon Kammarissa

Mummon Kammari muuttaa. Monet asiat muuttuvat, mutta monet pysyvät. Tässä blogissa katsastetaan, mitä tapahtuu Otavalankadulla viimeisinä viikkoina ja uudessa kodissa Hämeenkadulla ensimmäisinä aikoina.
19.11.2018 10.05

Suoria sanoja Iki-Kiannosta

Sirpa Katainen

Mummon Kammari oli täynnä väkeä, kun puhujaksi tuli vanha tuttu, tietokirjailija, emeritusprofessori Panu Rajala. Aiheena oli hänen kirjoittamansa elämäkerta korpikirjailija Ilmari Kiannosta (1874-1970). Rajala kertoi suostuneensa kirjoittamaan teoksen vain, koska Kiannon tytär Raija-Liisa Kansi aneli sitä kymmenen vuotta.

— Vähemmällä pääsin, kun kirjoitin, hauskuutti Rajala.

Merkkiteos Suomussalmen sulttaani Rajalalle onkin, sillä se on hänen kymmenes kirjailijaelämäkertansa. Itse hän nostaa niistä parhaimmiksi teokset Eino Leinosta ja Olavi Paavolaisesta.


Rajala pudotteli vauhdikkaasti Iki-Kiannon pitkän elämän tärkeitä lukuja: kolme vaimoa ja 12 lasta kolmessa sarjassa. 


Joku kuulijoista heittikin, että Kiannosta ja hänen naisistaan voisi tehdä oopperan. Rajala lisäsi, että se pitäisi jakaa kolmelle illalle. Kiannolla kun oli muitakin naisia kuin vaimonsa.


Kirjoja valmistui ainakin 67, joista paradoksaalisesti on jäänyt elämään vain kaksi: Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi.


Joosepin esilletuomisesta ikävässä valossa on vieläkin harmistunut koko Kyllösen suku. Kaikki suomussalmelaiset pahastuivat Irwin Goodmanin samasta aiheesta tekemästä renkutuksesta.


Rajalan mukaan Kianto ei ollut mitenkään mukava ihminen. Hän oli äärettömän kateellinen aikalaiskollegoilleen kuten F.E. Sillanpäälle ja Eino Leinolle.  Kun Sillanpää sai Nobel-palkinnon kirjastaan Nuorena nukkunut, Kianto oli tuhahtanut hämäläisestä piikaromaanista.


Rajalan mielestä Kiannon upeimpia teoksia on loppujen lopuksi Nälkämaan laulu, josta tuli Oskar Merikannon säveltämänä Kainuun maakuntalaulu.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi