kotona_omaystävä

Kokemuksia vapaaehtoistyöstä

Vapaaehtoinen esittäytyy

Olen Sanna ja aloitin vuoden alussa Mummon Kammarin vapaaehtoisena. Olen käynyt viikottain Hatanpään sairaalassa, jossa minulla on ”oma” osasto. Mitä käytännössä teen, on potilaiden kanssa rupattelua, juttelua ja läsnäoloa. Välillä katselemme telkkaria yhdessä tai luemme Aamulehteä. Se kuulostaa niin pieneltä, mutta toivon, että siitä olisi aidosti iloa osastolla oleville ihmisille

Itselleni tyypillisesti kotoa lähteminen on aina vaikeaa, on kyse sitten harrastuksesta, työstä tai vapaaehtoistyöstä, mutta jok’ikinen kerta olen tullut Mummon Kammarin hommista kotiin hyvillä mielin ja paljon energisempänä kuin olin sinne lähtiessäni. 

Olen mahdoton ujostelija monessa tilanteessa, mutta jostain syystä vanhempien ihmisten kanssa sitä ei tarvitse kokea. Potilaille esittäytymistäni on avittanut se, että Mummon Kammarin nimi tunnetaan yleisesti. Kaikki eivät välttämättä tiedä toiminnasta laajasti, mutta siitä olemme sitten voineet jutella lisää. 

Yleensä minulta hujahtaa osastolla pari tuntia rupatellessa nopeasti ja mukavasti. Olen jopa miettinyt, onko tämä mitään (vapaaehtois)työtä ollenkaan, kun siitä nauttii niin paljon itsekin.

Sanna


Palaa otsikoihin