Kokemuksia vapaaehtoistyöstä
Ystävä vanhukselle
Huhtikuinen arkipäivä on kulumassa, kun kohtasimme ensi kerran.Olit kattanut valmiiksi kahvipöydän omassa kerrostalokeittiössäsi, jossa olet asunut lähes 60 vuotta. Oitis huomasin seesteisen, rauhallisen tunnelman. Olet niin lempeä, ystävällinen ja vilpitön.
Tarinoimme pitkään, kuin olisimme ikämme tunteneet. - Siinä meni lapsuus, nuoruus, aikuisikä, vanhuus. Aikojen vaihtelut, puutteet ja pula-ajat. Sodat ja myllerrykset. Tapojen turmelus jne.
Kävelimme kesäisiä päiviä puistoja ihastellen, lintusia kuunnellen tai torielämän hyörinää katsellen. Eikä juttuja tarvitse keksiä. Puhelet hiljaisella ja rauhalliseslla tavallasi. Kerron myös itsestäni sen, mikä on tarpeellista.
Poikkeuksetta käymme kahviloissa päiväkahvilla. Syksyn tullen ajattelen suhteemme päättyvän kävelykelien loppuessa, mutta Sinä tahdot jatkaa sanoessasi: "Olet niin mukava ihminen..." En tahdo tuottaa vanhukselle pettymystä, joten lupaan viikottain ilahduttaa.
Sinulle, ystäväni annan sen, pisaran itsestäni.
Kun tapaamme lahjoitat minulle jotain odottamatonta, uutta ja iloista. Palasen, jota ei tarvitse palauttaa. Niin jaksan taivaltaa, kun osa sinua kulkee kanssani. Lempeitä polkuja, joita en tiennyt osaavani.
Olemme vilpittömästi ystäviä.
Liisa